KOMMENTTI SAVONMAALTA

KOMMENTTI SAVONMAALTA

. . . ja meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun.

screen-shot-2017-02-01-at-11-47-32-am

Savon Sanomissa on ollut omaan kirjoitukseeni viittaava mielipidekirjoitus. Sen on kirjoittanut Pentti Tuovinen ja linkki löytynee tästä. Screen shot – teksti saattaa myös olla luettavissa, mikäli linkki ei lehteä tilaamattomalle aukea.

Pari pientä asiaa, ennen kuin ryhdyn muutaman päivän päästä mahdollisesti vastaamaan Tuovisen kirjoitukseen. Sinutteleekin ja puhuttelee etunimeltä. Mutta ei kiitos: setämäisyydestä olen tässä elämässä saanut tarpeekseni.

Teksti on heti henkilöön menevä. Pupun puppua on se, että minä  ”entisenä kuopiolaisena” ja kaupungissa satunnaisesti käyvänä arkkitehtina katsoisin menneisyyteen tai olisin juuttunut. No, tällä hetkellä olen juuttunut työtuoliini, koska työn alla on laajempi tilauskirjoitus Suomen arkkitehtuurikilpailujärjestelmästä. Sitä pitäisi vääntää ja tosissaan. Kello käy.

Tuovinen vihjaa, että minäkin kenties haluaisin joka kortteliin kirjakahviloita tai palauttaisin takaisin Pikku Pietarin pihan. Mitään tällaista en ole omassa kirjoituksessani maininnut vaan nämä ovat kaikki Tuovisen omasta päästä. Myöskään kalakauppiaita en mainitse sanallakaan, vaikka tykkäänkin narrata ahvenia. Aapelin teoksiin viittasin vain ja ainoastaan siinä mielessä, että Kuopio on aiemmin ollut hyvin urbaani kaupunki. Keskustassa on aiemmin ollut huomattavasti eloisampaa kaupunkielämää kuin nykyisin. Viime vuosikymmeninä keskusta on välillä suorastaan autioitettu. Poliitikoille on myös ollut epäselvää, minne ne kaupalliset palvelut sijoittuisivat – on annettu lupa myös laajaan marketoitumiseen.

Itselläni on ollut mahtava, yyberurbaani asfalttilapsuus Helsingin Mannerheimintiellä. Siellä tein nelivuotiaan mm. bisneksiä kuolleilla rotilla, joita muut lapset saivat maksusta silittää. Ne oli laitettu vinoon riviin pihan ainoan kuomullisen koboltinsinisen ja jarrullisen rattikelkkani päälle. Sen oli isä minulle ostanut ja olin siitä todella ylpeä. Sitä paitsi rottabisneksistä tuli oikein hyvin rahaa.

Myöhemmin olen asunut mm. Savonlinnassa Olavinkadulla, Jyväskylässä Kauppakadulla, Mikkelissä Hallituskadulla – kaikki mahdottoman urbaaneja paikkoja. Kouluja on käyty Amerikkaa myöten, tosin siellä yläluokan vireästä suburbiasta käsin. Yhden kesän asuin Brysselissä satojen neliöiden kaupunkihuvilassa ja yhden taas Manhattanilla, sata metriä Broadwayltä. Berliinissä olen kuin kotonani eli en tarvitse siellä karttaa. Lukuisat matkani sinne ovat ollet työmatkoja, myös uusimman urbaanin pariin.

Mikäli haluan autenttista ja vanhaa, käyn sen sijaan mielelläni Venetsiassa tai Sienassa – tai saksalaisissa  vanhoissa pikkukaupungeissa. Jos haluan sympaattista kaupunkympäristöä, kelpaa Amsterdam vallan mainiosti. Loppuvuoden ateljeeasunnostani oli  mainio näkymä Tallinnan vanhaankaupunkiin – minun ei tarvinnut katsella keskustaan lähes kontrollitta kohonneita omitusia tötteröitä. Mutta: en halua Tallinnankaan jämähtävän paikoillaan vaan kansalaisten, poliitikkojen ja kaupungin johdon kehittävän kaupunkia nykyistä paremmalla otteella – ei siis vain rakennusliike- ja kiinteistösijoittajavetoisesti.

Kuopiossa en toden totta käy katsomassa taakseni. Sen sijaan esitin kirjoituksessani toivomuksen, että kaupunki katsoisi ITSENÄISESTI eteen päin. Linja-autoasemalle esitetty suunnitelma on vain huono kopio muista vastaavanlaisista. Kyllä savolaisten pitäisi pystyä huomattavasti parempaan, tuli suunnitelman arkkitehti sitten mistä tahansa.

Oulun kaupunki järjesti asemanseudusta erittäin hyvin ohjelmoidun kutsukilpailun, joka vastikään ratkesi – ja mielestäni oikein. Taitavien toimistojen ehdotuksista ei yllättäen valittukaan voittajaksi yhtään massiivista tornia tai epämääräisiä möykkyjä. Voittaja on raikas ja omintakeinen ja pysyy tanakasti Oulun omassa mittakaavassa. Ehdotus on omalla tavallaan rohkea eikä toden totta juuttunut menneeseen.

Menneisyyteen katsovan leimaa en suostu ottamaan otsalleni, vaikka Tuovinen sen lukijoiden iloksi läiskäisikin. Mitään tuttavia emme edes ole, vaikka hän koettaa luoda sellaista kuvaa. Jos Tuovinen ihan oikein tuntisi minut, niin huomaisi, että taisi mennä mihinkään juuttumiseen viittaava väite pahasti päin seiniä.

Kun luin kirjoituksen toistamiseen, heräsi äkkiä yksi kysymys: olisko krjoittajalla lähipiirissä paikallinen poliitikko, joka tätä hanketta ajaessaan uskoo tiivistämiseen ja sullomiseen – sehän on vihreden mantra ainakin pääkaupungissa. Esitetty ehdotus tiivistää ja sulloo kuitenkin väärällä tavalla.

Kun viime viikolla olin Yhdyskuntasuunnitteun seuran tilaisuudessa luennoimassa kiinnostavista uusista urbaaneista kortteleista Berliinissä ja Wienissä, piti minua ennen esityksen kollegani, tekniikan tohtori Aija Staffans. Hän kävi luennossaan läpi useita suomalaisia torni- ja kansihankkeita, ja oli niiden suhteen erittäin kriittinen. Moni asia näyttääkin tietokonekuvissa kauniilta, ja näitä suomalaisia korkean rakentamisen hankkeita myydäänkin joka paikassa samoin korulausein. Yksi on tiivistämisen ja tornistamisen mukanaan tuoman  ekologisuuden mantra.

Rakennettu todellisuus on kuitenkin aivan erilainen kuin mitä tällaisen kaavan mukaan kehitellyn uuden urbaanin kauppamehet myyvät.

Täytyy nyt sitten miettiä, millaisen vastineen joidenkin päivien päästä kirjoitan. Kannattaa nyt hetken hautoa. Mutta mistä ihmeestä tuollainen henkilöön menevä vihjalu aina putkahtaa näihin kirjoituksiin? Kas kun ei tytötelty. Ja: eihän omalla kirjoituksellani ollut kalojen myymisen tai kirjakahviloiden kanssa yhtään mitään tekemistä.

Laitan tähän kuvan siitä, mitä kaupunkikeskustan urbaani ja sosiaalisesti monimuotoinen asuminen oikeasti voisi olla. Kohde on Wienistä ja nimeltään Sargfabrik. Tällaiseen rinnastaisin Pikku Pietarin pihan maailman: erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä asumassa tiiviisti ja keskenään, taloissa myös kahvila, lasten tiloja, kulttuuritiloja, uutta energiateknologiaa, työtiloja – ja kauniisti huolehdittu lähiympäristö istutuksineen kaikkineen. Kuopion ehdotetussa irvokkaassa ylisuuressa hankkeessa ei toden totta ole mitään tallaiseen uuteen ja kiiteltyyn urbaaniin verrattuna.

img_1698

Siksi siis edelleen ehdotan, että Kuopiossa järjestetään alueesta kunnollinen arkkitehtuurikilpailu.

Torneille löytyy seudulta parempia paikkoja kuin laaksomaisella linja-autoaseman alueella. Uskokaa nyt arvon savolaiset – myös Tuovisen huone ja suku – huviksenne.

Sitä paitsi, ihan pienenä yksityiskohtana: minä ja Tuovinen emme tietääkseni ole tehneet sinunkauppoja. Etunimen käyttäminen tällaisessa yhteydessä on vanha temppu: minä näin sinuteltuna olisin ikään kuin Tuovista vähäisempi, järjeltäni tai arvoltani.

3 vastausta artikkeliin “KOMMENTTI SAVONMAALTA

  1. ieni lisäys: kun kirjoitin eilisen noepan kommenttini, ei Pentti Tuoviseen kirjoitukseen ollut tullutv ainuttakaan kommenttia. Päivän mittaan hänelle vastattiin digitaalisessa versossa näin:

    Kirjoitukseen. siis Tuovisen, oli Savon Sanomien nettiversioon tullut kommentteja, jotka olivat aivan ei linjoilla Tuovisen kanssa ja myötämielisiä alkuperäiselle kirjoitukselle. Tässä kumpainenkin:

    Hellga7t
    Mitä pahaa on siinä, että rakennetaan kauniita ympäristöön sopivia rakennuksia? Minusta Nurmi on oikeilla jäljillä, että pitäisi paremmin miettiä mihin suuntaan kaupunkikuvaa halutaan viedä. En usko, että tarkoitus on torpata kaikki rakentaminen. Liiketilatkin saavat olla tyylikkäitä, eikä korkeus haittaa. Minusta tässä nyt ammuttiin tykillä kärpästä. Laatikoita pelloille osaa rakentaa kuka tahansa, mutta ympäristöön sovittaminen onkin jo eri juttu. Omaleimaisuus olisi hyvä käyntikortti Kuopiolle, ja sitä ei todellakaan laatikkorakentaminen ole. Suotta tässä on vedetty herne nenään.
    Uusia finjettejä ei kannata tehokkuuden nimissä rakentaa.vähemmän…

    tatunpoika6t
    Nurmi on oikeassa “Kuopion portin” osalta. Tuovinen ei kunnioita Rautatieasemaa, joka jää täysin uusien rakennusten varjoon!

    Tähän laitan omana kommenttinani, että rautatieasem ei varsinaisesti jää varjoon vaan jää varjoon kokonsa ja merkityksensä puolesta. Varjoon se jää, koska myös kaupungin puolelle Asemakadun reunaan on suunnitelmassa sijoitettu korkea rakennusmassa. Rautatien eteläpuolella on matalampien rakennustan (ns. Asemakoulu pihoineen) ja pitkä puistomainen vyöhyke aina Minna Canthin puistoon saakka ja sen välityksellä sataman suuntaan aukeavaa laajaan puistoalueeseen. Se on ikään kuin avoimen kaupunkitilasarjan katkaiseva nappula – ja kyllä, matalan ilta-auringon aikana se todella tulee heittämään varjonsa aseman edustalle.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s